Olen sitä monta kertaa ajatellut. Nyt se tapahtui. Minä olin Helsingissä, avaimet eteisen pöydällä Myrskylässä. On hassu tunne seistä ovensa takana tietäen, ettei ole mitään mahdollisuutta päästä sisään. Omaan kotiinsa.
 
Ulkonakin tuuli kovin ja oli kylmä. Aina välillä tihuttikin ikävästi. Meillä oli tänään virallinen hamepäivä koulussa, joten olin siis pukeutunut teeman mukaisesti. Polvipituinen hame ja sukkahousut oli kylmä yhdistelmä. Moni olikin unohtanut hameen kotiin. Ei meitä ollut kuin neljä.
 
Koska matkaan osui näin paljon vastoinkäymisiä, piti (myös viimeisen koulupäivän kunniaksi) lähteä baariin. Marjaniemen kanssa käytiin No 11:sta siiderillä. Se oli huomattavasti parempi vaihtoehto kuin shoppailla kaupungilla kaikki rahansa tai tylsistyä kuoliaaksi isän toimistolla. TAI istua rappukäytävässä pääsemättä sisään.
 
Hetken fiilistely "kodittomana" sai taas ymmärtämään miten kivaa on, kun on koti, rahaa ja julkisen liikenteen kausilippu.